Jussi Venäläinen

Minua on pienestä pitäen kutsunut tehdä omaa juttuani, omalla tavallani. Eikä edes muita paremmin, vaan vain eri tavalla. Minua kiehtoivat lapsena veijarihahmot ja tutkimusmatkailijat ja heidän seikkailunsa. Toinen toimintaani määrittänyt, aikuisikää kohti kasvanut, piirteeni on ollut intensiteetin kaipuu, joka yhdistettynä teollisten ajattelumallien kasvuympäristöön on johtanut minua tekemään asioita kovaa, ja paljon - hyvässä ja pahassa.

"Urani" voisi ajatella alkaneen 10-vuotiaana erilaisten tulosteiden, kuten kalenterien myymisellä sukulaisille ja naapureille. Ensimmäinen innovaationi oli pokemon-korttien väärentäminen ja myyminen 11-vuotiaana. Nuorena olin töissä pääosin tehtaissa, varastoissa, logistiikassa ja kalustefirmoissa. Jo teini-iässä unelma-ammatikseni muodostui vedonlyönti, jonka parissa toimin muutaman vuoden ajan, mutta yksinäinen tilastoanalyysien parissa työstäminen hävisi kisassa muulle elämälle.

Vedonlyönnin jälkeen päädyin opiskelija- ja yrittäjyysyhteisöjen, konsultoinnin ja opettajuuden pariin. Tuohon aikaan tekemiseni keskittyi klassiseen uraorientoituneeseen suorittamiseen ja saavuttamiseen. Tekeminen paisui parin vuoden ajaksi sadan tunnin työ- ja opiskeluviikkoihin ja joskus öiden väliin jättämisellä jopa 130-tuntisiin. Jollain ihmeellä en palanut loppuun–ehkä siksi että dopamiinin nälkäinen ja nuoruuden kuolemattomuudella varustettu Jussi ei ymmärtänyt moista pelätä.

Sain paljon aikaan, pääsin päätoimiseksi opettajaksi 22-vuotiaana ja tein maisterin paperit vajaassa kolmessa vuodessa ollen samalla töissä ja ainejärjestöaktiivi, mutta kliseisesti: jotain puuttui.

Parin vuoden paahtamisen jälkeen päätin poiketa perinteisestä kauppatieteilijän urasuunnasta ja lähteä hyvinvoinnin pariin, jolloin perustin Sisusavotan ja aloitin opiskelut liikuntatieteellisessä. Hyvinvointiteemat sytyttivät, mutta varsinainen ravinto- ja fysiikkapuolen valmentaminen ei ollut aivan sitä, mitä alun perin lähdin siltä suunnalta hakemaan. Tuossa vaiheessa heräsin siihen, että minulla on kiinnostus syvempiä teemoja, kuten viisautta ja mieltä kohtaan, mutta niiden parissa työskentelyyn ei ollut vielä paukkuja.

Tuolloin minua oli jo vuosia houkutellut lähteä “kunnolla yrittämään” jonkin startupin tai kasvuyrityksen puikoissa. Sellainen mahdollisuus kehkeytyi, kun rakensimme tyhjästä täysverisen (verkko)ruokakauppa Mukavan. Yritys teki kuitenkin suhteellisen nopean, mutta hallitun konkurssin. Oli jopa lähellä, ettei tosi sujuvaksi hiottu toimintaidea tuottanut meille firmasta konkurssin sijaan exittiä.

Yhtaikaa Mukavan kanssa perustin puolisoni Emmin kanssa tosielämän peleihin keskittyvän Mysteerin. Harrastusyrityksestä kehkeytyi meille pidempiaikainen väylä pariskuntayrittäjyyteen aikuisten pelaamisen ja leikkimisen edistämisen parissa (lisää blogitekstissä). Matka viisikymmentä ihmistä työllistävän ja tuhansia pelaajia kuukausittain palvelevan peliyrityksen kasvattamisen parissa oli hieno. Veri kuitenkin veti minua edelleen teemojen pariin, jotka olivat aiemmin jääneet hyvinvoinnin saralla uupumaan.

Aloin kesällä 2018 syventyä flow-tilaan, joka oli pitkään ollut minulle kiinnostava, mutta tuntematon teema. Mitä enemmän siihen tutustuin, sitä enemmän se tuntui tarjoavan leveyttä ja syvyyttä sekä rajapintoja minua pitkään kiinnostaneisiin teemoihin. Flow-tilaan kun liittyvät mm. viisaus, luovuus, tuottavuus, motivaatio, suorituskyky, oppiminen, ja onnellisuus. Se on myös teemana erittäin mielenkiintoisesti liitoksissa mieleen, kehoon ja ihmiskokemukseen kaikkinensa.

Teimme 2019 exitin Mysteeristä, jolloin siirryin kokoaikaisesti flow'n pariin. Ammensin oppia tiedeartikkeleista sekä urheilun, taiteen ja työn huipputekijöiltä. Kirjoitin aiheesta kirjan ja kun teema resonoi yleisöön, siirryin täyspäiväiseksi valmentaja-puhujaksi. Itsensä johtamisen ja työn kehittämisen teemat sekä niiden tutkiminen olivat olleet minulle vahvasti läsnä jo vuosikymmenen, ja olin vuosien varrella ehtinyt kenttätestata isoa palettia erilaisia metodeja omassa työssä ja johtamisessa. Kuitenkin vasta tässä kohtaa sain nivottua tuhansien muistiinpanojeni ja eklektisen osaamiseni yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Nykyisin ydinfokukseni on ankkuroitunut viisauteen ja 2023 alkaen sen vastapariin eli typeryyteen, mutta flow ei ole jäänyt - päinvastoin koen viisauden ja flow’n kulkevan vahvasti käsi kädessä. Flow’n, viisauden ja typeryyden parissa työskennellessä koen olevani ytimessä, ja niissä yhdistyvät tavalla tai toisella kaikki merkittävimmät kiinnostuksenkohteeni, joiden parissa olen halunnut toimia koko ikäni. Ikigai ja mitä näitä nyt oli. Puhuisin kutsumuksesta.

Ihailin lapsena tutkimusmatkailijoita ja veijarihahmoja. Päädyin lopulta itse sellaiseksi - uusien maiden ja mantujen sijaan tutkimuskenttäni on konseptuaalinen. Olen ajattelutaiteilija, joka tutkii avoimesti uusia kenttiä, mutta pyrkii syntetisoimaan ja viestimään eteenpäin asioista vettä pitävimmät. Minulla on insinöörin mieli ja taiteilijan sielu, ja ihmisten ajattelun herättely ja toiminnan viisastaminen ovat tapani olla palveluksessa.