Kiire on nykymaailman uskonto - Näin eroat siitä

Jussi Venäläinen
19.11.2019
kiire

Uskonto on yliluonnollisen voimaan uskomista ja sen palvomista. - Oxfordin sanakirja

Uskonto tarkoittaa uskoa yleismaailmallisena ilmiönä, joka on usein muodostunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.  - Kielitoimisto

Modernin suorittajan elämässä "kiire" sopii molempiin uskonnon määritelmiin. Se on yliluonnollinen asia, joka vain on ympärillämme, kuin elämäämme vallitseva luonnonvoima. Sanomme "on kiire" samalla tavoin kuin sanomme ”on myrsky”. Sen olemassaoloa ei voida konkreettisesti näyttää, mutta yhteiskunnassamme ja etenkin työelämässä siihen uskotaan kollektiivisesti. Organisaatioissa viljellään kyseistä sanaa huolettomasti ja se tarttuu helposti. Ihmiset ovat nykyään kiireuskovaisia. Kun joku kertoo, että nyt on kiire, tulee niillekin kiire, joilla ei sitä alunperin ollut. Jos kerrot työelämän kontekstissa, että sinulla ei ole kiire, monet suhtautuvat sinuun epäuskoisesti. Jos sinulla ei kiirettä vielä ole, sinulle luvataan, että "Kyllä sinulle vielä kuule kiire tulee."

"Kiire on ajattelun laiskuutta."

Kiire on yksi elämämme käytetyimpiä tekosyitä, kaikessa. Se vaan toimii niin hyvin. Sen varjolla voi perustella lähes mitä tahansa ilman, että kukaan kyselee lisää. Olenpa useasti jopa kuullut lauseen: ”Tänään oli niin kiire, etten saanut päivän aikana mitään aikaiseksi.” Kiireellä asioiden perustelu pelastaa siltä, ettei tarvitse myöntää aikatauluttaneensa huonosti, olleensa laiska tai sählänneensä liikaa. Kiire on ajattelun laiskuutta - jossain kohtaa joku on priorisoinut tai suunnitellut asioita heikosti, joka johtaa kiireeseen. Erään kuvauksen mukaan kiire on kuin narsistinen kaveri, jonka kanssa on alussa pirun hauskaa yhdessä, mutta lopulta se imee sinusta kaiken irti. Se on petollista, sillä kiireisenä luot itsellesi illuusion tehokkuudesta ja aikaansaamisesta, mutta todellisuus on päinvastainen. Aikoinaan peltotöissä ja tehtaissa kova touhuaminen tuottikin tulosta, mutta nykyään ajatustyön parissa ei ole tavoitteena maksimoida ajatusten määrää, vaan niiden laatu.

Miten eroat kiireestä?

Paras tapa toimia kiireen suhteen on erota siitä lopettamalla sanan käyttö. Tämä ei ole vitsi, kokemuksesta voin sanoa, että se toimii oikeasti! Kun tulet tietoisemmaksi omasta K-sanan käytöstä, niin pystyt kitkemään sitä pikkuhiljaa pois käytöstä.

Mikäli sanan käyttö on vahvasti pinttynyt tapa ja sitä tulee viljeltyä autopilotilla, niin yksi toimiva keino on käyttää porkkanoita tai keppejä irtipääsemisen tukena. Porkkana voisi olla esimerkiksi se, että keräät ylös kertoja, kun onnistut välttämään K-sanan käyttöä. Kymmenen kerran täyttyessä saat jonkun itse määrittämäsi palkinnon. Keppi taas voisi olla esimerkiksi Tim Ferrissin tapaan se, että jos käytät K-sanaa, sinun täytyy aina sanoa “v***n kiire”, joka tekee sanan käyttämisestä hyvin epäkorrektia ja epämiellyttävää.

Toisekseen, K-sanan käyttäminen on oikotie, joten huomatessasi sanan käytön, sinun kannattaa olla rehellinen itselleen sen käyttöön johtaneista syistä. Sinulla voi olla paljon tekemistä, mikä tietää paljon töitä, mutta ei K-sanaa. Sinulla voi olla vähän aikaa, mikä tarkoittaa olennaisen valitsemista, mutta ei edelleenkään K-sanaa. Älä ole yksi sen viljelijöistä, sillä se on keskittymisen, laadukkaan työn ja flow-tilan vihollinen.


P.S. Toivon, että k****iselle työlle tulee käymään kuin tupakoinnille. Joskus se oli aivan normaalia polttaa monta askia päivässä ja tuoda tapa jokaiseen tilanteeseen. Myöhemmin on kuitenkin hoksattu, että tuo oli aivan älytöntä. Nykyisin tupakointia ei saa mainostaa missään ja sisätilat on pääasiassa julistettu tupakointivapaiksi. Ehkäpä tulevaisuudessa pidämme tarkemmin huolta kiirehygieniasta.

Jaa tämä kirjoitus muidenkin
iloksi ja hyödyksi.